SKP:n sitoutumattomattona eduskuntavaaliehdokkaana olevan vantaalaisen kirjailijan Rita Dahlin puheenvuoro Hyvinkäällä 24.3.
Rita Dahl:
Laurea Hyvinkään maahanmuuttaja-aiheisessa vaalipaneelissa lähdin liikkeelle saapumisestani vuonna 2001 Lissaboniin, portugalia yliopistossa ja työväenopistossa hieman opiskelleena. Silti oli suuri kynnys tarttua luuriin ja järjestää itselleen ensimmäinen alivuokralaisasunto. Muutaman kuukauden päästä ymmärsin kieltä erittäin hyvin ja puhuinkin vähän enemmän. Vasta vuosien varrella olen kuitenkin oppinut puhumaan portugalia varsin hyvin käytännön kielenkäyttötilanteissa, Brasiliaan, Portugaliin suuntautuvilla matkoillani. Olen kääntänyt ja toimittanut ensimmäisen portugalilaisen nykyrunouden antologian, joka ilmestyy vielä tänä keväänä. Lisäksi kirjallisuuslehdissä on ilmestynyt useita kymmeniä brasilialaisen, portugalilaisen ja mosambikilaisen runouden käännöksiä.
Vastaavaa käytännön kielikoulutusta toivon suomen kielen opetukseenkin. Kieli ei ole pelkkää kielioppia, vaikka hienoahan tietysti on puhua vielä kehittyneillä rakenteillakin ja vielä hienompaa idiomeja käyttäen! EU, globalisoituminen ja auenneet rajat ovat tuoneet impivaaralaisen Suomenkin käytännön muutosten eteen: 1950-luvun alle 10 000 maahanmuuttajasta nykyiset 180 000 maahanmuuttajaa on huima lisäys. Vuoteen 2030 mennessä TEM ennustaa Suomessa olevan puoli miljoonaa maahanmuuttajaa.
TEM on laatinut ensimmäisen kotouttamisohjelmansa vasta vuosiksi 2012-2015. Tekemistä ja kehitettävää siis tosiaan riittää myös sosiaalista segregaatiota lisäävästä maahanmuuttajien sijoittamisesta paperittomien oikeuksien myöntämiseen. (Hakunilassa somalit ja suomenmustalaiset on sijoitettu kahteen samaan kerrostaloon, kolmannessa ovat myanmarilaiset, nigerialaiset jne.)
Maahanmuuttajat, kuten mikään muukaan ryhmä, eivät ole harmaa monoliitti, joukkoon mahtuu niin työperäisiä, korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia kuin humanitäärisistä syistä paenneita, uutta asuinsijaa etsiviä turvapaikanhakijoitakin (EK:n tuplaustoivomus koskee ehdottomasti vain ensinmäinittua ryhmää!) Kaikille olisi löydyttävä tilaa.
Portugalissa huomasin taas kerran, kuinka muodostamme stereotypioiden avulla käsityksiä muista ihmisistä. Vanhemman sukupolven keskuudessa elää edelleen vahvana ns. kolonisoijan, siirtomaahallitsijan asenne. Kuinka paljon Suomessa on korjattavaa asenteissa? Vihapuhe, shovinismi ovat ilmenemismuotoja pelolle, oman identiteetin epävarmuudelle ja hauraudelle.
Puhe on aina symbolista vallankäyttöä, jolla rakennetaan omaa ja toisen identiteettiä. Siksi olen kirjailijana paikantanut omia matkojani matkakirjoissani (Portugali, Brasilia, Etelä-Meksiko, Kypros, Kap Verde) ja matkaproosassani (Rajanylityksiä 2012). Summa summarum: kun omakuva on selkeä ja oman minuuden moninaiset fasetit (luonteenpiirteet) tunnustetaan reilusti, myös maahanmuuttaja nähdään kaikkine ominaisuuksineen, ei puudelina, jonka häntä on pakolla typistetty.